Perjantaina 27.7
Helle ja kevyt myötäinen etelätuuli jatkuu. Joki auttaa matkantekoa edelleen. Saamme jokaisella viiden tunin sessiolla melottua 12 kilometriä. Runsaan 400 kilometrin kohdalla näemme ensimmäisen ihmisasumuksen. Intiaanien vaatimaton metsästyskämppä. Emme mene maihin. Vähän myöhemmin on toinen, karttaankin merkitty kämppä, Cabin. Kolme yhden huoneen keskeneräisen näköistä mökkipahasta ja hirveästi hyttysiä. Rannassa on mustakarhun jäljet. Lajin tunnistaa lyhyistä etukäpälän kynsistä. Valkopääkotkapariskunta lähti edestämme lentoon.
Joella olen kuin Mississipijokilaivan kapteeni kun metsästän etenemistä auttavaa päävirtaa liki sileästä virrasta. Vähän tulee erimielisyyttäkin, kun keulamies haluaa okaista mutkissa, vaikka juuri aamulla olin todistanut, että päävirtaa kannattaa noudattaa. Muistutin keulamiestä, että olen täällä a) ekaa kertaa ja b) haluan nauttia etenemisestä omalla tavallani. Meni perille.
Leiripaikka löytyy täpärästi 62 kilometrin kohdalta. Niemi, jossa vähän tuulee. Teltalle ei vaan tahdo löytyä ihan vaateria paikkaa, mutta on sentään päät ylhäällä. Välipalat alkavat käydä vähiin. Avataan viimeinen lihapurkki, puoli purkkia keittokinkkua illan risoton höysteeksi. Loput syödään huomenissa.
Läps! Rannasta lähti aimo molskahduksella meihin kyllästynyt majava. Muutoin on hiljaista. Ei paarmoja ulkoteltan katossa. Jokikin on ihan hiljaa.
Vettä on edelleen paljon, mutta suunta on laskeva. Onneksi vettä on paljon, niin rantojen mutainen osuus on lyhyt. Kokeilen jokiveden soudattamista harsopyyhkeeni läpi. Toimii osin: pyyhe muuttuu mudasta ruskeaksi, mutta vesi pysyy silti sameana.
Nati 23.40 auringon paahtamat punanaamat menevät nukkumaan + Gulak 76 km / 17 m togo
P.s. kaksi kärpästä: sidoimme kanootin telttaan kiinni, koska lähimmät puut ovat korkealla törmän päällä. Jos kanootti lähtee, lähtee telttakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti